Liikunta ja urheilu

Liikuntamahdollisuudet SU:ssa ovat lähes rajattomat. Eri kampusalueilla on liikuntakeskuksia, kuten esim meillä South Campuksella Goldstein Centerissä. Täällä on myös luistelukenttä ja esterata (challenge course), joka aukeaa 16.4. Hiihtämään ja lumikenkäretkille pääsee läheisessä Drumlins Country Clubin alueella. Mikä parasta, välineet saa vuokrata ilmaiseksi. Myös erilaisia retkiä järjestetään, olen jo ilmoittautunut päiväretkelle 15.2. Lake Placidiin, vuoden 1980 talviolympialaisten pitopaikalle (jotkut ehkä muistavat "Miracle on Ice", Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue voitti mm. Neuvostoliiton ja saavutti olympiakultaa). Ohjelmassa mm. "riding the Olympic bobsled and skeleton", pääsee siis halutessaan kokeilemaan kelkkailua...tämän kokemuksen saatan jättää väliin, mutta kierros olympialaisten eri tapahtumapaikoilla kiinnostaa.  Lumikenkäkävelyä aion myös kokeilla jossain vaiheessa ja kaipa sitä täytyy luistelemassakin käydä. Hiihtämäänkin olen luvannut muita opeja viedä, vaikken kyllä voi omilla hiihtotaidoillani kehua. No, nämä muuthan eivät olleet edes nähneet lunta ennen joten kynnys on matala. Katsotaan pysyykö lumi maassa, nyt on sadellut vettä pari päivää.

Pääkampuksella sijaitsee upea Barnes Center, missä on kolmassa kerroksessa tiloja kuntosaliharjoittelulle, ryhmäliikunnalle ja erilaisille sisäpeleille. Lisäksi tarjolla on seinäkiipeilyä, sisäjuoksurata, esports-tila pelikoneineen, uimahalli (porealtaineeen) ja vielä MindSpa, missä voi lepuuttaa aivojaa ja istua hierontatuolissa. Myös lemmikkieläinterapiaa on tarjolla. Ja tämä kaikki siis meille ilmaiseksi, aivan mahtavaa!

 Ei lopu juoksumatot, crosstrainerit tai soutulaitteet kesken.

Samalla voi katsoa vaikka uutisia tai Netflixiä omalta laitteelta. Spotify tietysti myös valikoimassa.

Kuntosalilaitteita ja painoja löytyy useammasta kerroksesta. Kuvassa treenaamassa brasilialainen opettaja, kaksimetrinen iso kiltti jättiläinen (kavereiden kesken Mohis).

 Uimahallissa on tarjolla ratauinnin lisäksi vesijumppaa ja vesijuoksua. Vesijumppaohjaaja ilmoitti minulle heti, että tarvitsen lenkkarit vesijumppatunnille (aqua fitness), etten vain liukastu altaassa😂. Porealtaassa on mukava istuskella, saunaa ei kumma kyllä keskuksesta löyty.

 esports-tila on iso, kuvassa vain pieni osa siitä

 Pelikenttiä ja ylhäällä juoksurata, alakerrasta löytyy vielä toinen laidoilla varustettu kenttä. 

Vain sählymailat puuttuvat!

Olen jo pari kertaa käynyt silittelemässä koiria täällä 

(kissaa käyn silittelemässä Friendship-perheeni luona).

Liikunnan harrastamisen  lisäksi tarjolla on tietysti urheilun seuraamista joka makuun. Kävimme porukalla katsomassa AHL-liigan lätkämatsia  Syracuse Crunch - Utica Comets. Kukaan muu Fulbright-opettajista ei ollut aikaisemmin nähnyt jääkiekko-ottelua, mutta se ei haitannut, peli oli viihdyttävää ja jännittävää lätkää. Lisäksi amerikkalaiset osaavat show-meiningin, musa pauhaa, katsomokamera kiertää yleisössä, väliajat ovat täynnä esityksiä ja kilpailua. Löytyipä Crunchin ja Cometsin pelaajista suomalaisiakin nimiä, Otto Somppi ja Olli Juolevi. Syracuse voitti 4-2 ja matsin jälkeen tapasimme muutaman pelaajan.

Aina urheilutapahtumien aluksi lauletaan kansallislaulu The Star-Spangled Banner.

Kanadalainen maalivahti Scott Wedgewood pelasi hienon ottelun 

ja jaksoi tulla hymyilevänä vielä fanitapaamiseen. Vaikutti tosi mukavalta kaverilta.

Ykköslajit täällä ovat kuitenkin koripallo ja amerikkalainen jalkapallo, jääkiekkoa ei niin moni seuraa. SU:n koripallo-ohjelma on yksi maan arvostetuimmista, ja joukkue pelaa korkeimmalla sarjatasolla college-liigassa. Joukkueen valmentaja Jim Boeheim on ollut Syracusessa 43 vuotta ja tienaa vuodessa 2,6 miljoonaa dollaria (kampuksen parhaiten palkattu työntekijä). Ottelut televisioidaan ja katsojia on otteluissa kymmeniä tuhansia. Kävimme Syracuse vs Pittsburgh -matsissa viime lauantaina ja katsojia oli lähes 24 000. Ensi viikolla SU pelaa arkkivihollistaan Dukea vastaan ja silloin voi katsojia olla 40 000. Koko katsomo on oranssi, sillä joukkue tunnetaan nimellä Syracuse Orangemen. Ja oranssihan on yliopiston väri. Jälleen oli väliajalla ohjelmaa trjolla, mm. vauvojen konttauskilpailu 😆 Syracuse voitti jännittävien vaiheiden jälkeen 69-61.

Ensi viikonloppuna onkin sitten Yhdysvaltojen urheilumaailman tärkein tapahtuma, Superbowl 2020 Miamissa. San Franciso 49ers vastaan Kansas City Chiefs ja väliajalla esiintyvät Jennifer Lopez ja Shakira. Halftime show ja juhlien järjestäminen ovatkin monille se isompi juttu kuin itse peli. Professori Tom Bull on kutsunut kaikki meidät Fulbright-opet kotiinsa Superbowl-juhliin sunnuntaina 2.2. Urheilun saralla on luvassa myös NHL-kiekkoa jossain vaiheessa, olen lippuja Buffalo Sabresien peliin ostamassa ja mahdollisesti pääsen katsomaan Colorado Avalanchea Denverissä huhtikuussa (siitä matkasta lisää myöhemmin). Buffalohan on noin 2,5 tunnin matkan päässä Syracusesta, lähempänä kun New York City (5 tuntia). 

Opiskelijaelämää

Fulbright-stipendiaatteina saamme rekisteröityä 1-2 kandi -tai maisteritason kurssille Kasvatustieteen laitoksella (SOE eli School of Education). Nämä ovat ns. audit courses eli osallistumme luennoille ja luemme vaaditun kirjallisuuden, mutta meidän ei ole pakko palauttaa kaikki kirjallisia töitä - emmehän saa opintopisteitäkään (credits) opiskelusta. Ja suurimmalla osalla meistä on jo maisteritason tutkinto taskussa, löytyypä jo yksi väitellyt tohtorikin joukosta ja pari muuta on tohtoriopintoja (PhD) aloittamassa.  Ihan vaaditun kirjallisuuden lukemisessa on hommaa, kahdesta kolmeen kirjaa kurssin aikana ja lisäksi liuta eri artikkeleita joka tunnille. Oppitunnit tai luennot (classes) perustuvat pitkälti vuorovaikutukseen, joillain kursseilla tuntiosallistuminen on osa arviointia. Eli pitää pystyä tuomaan esille omia perusteltuja mielipiteitään ja ajatuksiaan ryhmäkeskusteluissa. Kurssin aikana palautetaan useita kirjallisia töitä, lisäksi kurssilla voi olla välikoe tai loppukoe, tai vaihtoehtoisesti laajempi projektityö. Kurssin alussa jaetaan syllabus eli ohjeet kurssitöistä, aikataulu ja kurssin tarkat arviointikriteerit (rubric). Hyvin samanlaista kuin Suomessakin.

Itse valitsin toiseksi kurssiksi Collaborative Teaching for Inclusive Education, eli erityispedagogiikkaa ja inkluusiota koulumaailmassa. Professori Bull on kiihkeä inkluusion puolestapuhuja, hän on itsekin opettanut pitkään tavallisessa koulussa ennen yliopistolle tuloaan eli ei ole pelkkä teoreetikko. Kurssi on  tarkoitettu perusopintoja suorittaville opettajakoulutuksen opiskelijoille, erityisesti erityisopettajiksi aikoville. Kaikki opiskelijat ovat nuoria parikymppisiä naisia, plus me neljä vähän kokeneempaa opettajaa, mutta meillä taas ei ole erityispedagogitaustaa. Ihanan innostuneita ja positiivisia opiskelijoita nämä nuoret.

 School Of Education

 Joka tunnilla kahden-kolmen hengen ryhmä 

vetää muille lämmittelytehtävän, ns. community builder.

Tom Bull vei meidät Fulbright-kurssilaisensa lounaalle irkkupubiin.
Tätä ei ehkä tapahtuisi undergraduate-opiskelijoiden kanssa.

Kurssin puitteissa kävimme katsomassa änkyttämisestä kertovan dokumenttielokuva "My Beautiful Stutter". Dokumenttielokuva kertoi änkyttävistä nuorista, jotka osallistuvat erityiselle änkyttäjille tarkoitetutelle kesäleirille. Se kuvaa myös heidän elämäänsä ennen ja jälkeen leirin. Elokuva oli todella koskettava ja ajatuksia herättävä. Vahva suositus katsottavaksi, jos ja kun elokuva tulee Suomeen. Täältä lisätietoa https://www.mybeautifulstutter.com/

Kaikissa yliopiston  tilaisuuksissa puheet ja keskustelut näytetään tekstinä kuvaruudulla. 

Auttaa kuulovammaisia tai vaikkapa niitä opiskelijoita, joiden äidinkieli ei ole englanti.

Elokuvan jälkeen oli paneelikeskustelu, jonka osallistujat ovat itse änkyttäjiä. Kuvassa tohtori Mike Wilson ja kasvatustieteen opiskelija Haley Evans, joka oli myös  järjestämässä tilaisuutta.

Toinen kurssini on sitten ihan erilainen, Instructional Design, Development & Evaluation, eli oppimismuotoilua. Tämä on minulle uusi aihepiiri. Wikipedian mukaan se on "toimintatapa tai näkökulma, jota voidaan soveltaa esimerkiksi koulutuksen, henkilöstön kehittämisen ja digitaalisen oppimisen suunnitteluun ja toteuttamiseen." Sen avulla on tarkoitus rakentaa järjestelmällinen, oppijakeskeinen ja kokonaisvaltainen oppimiskokemus. Kurssi on maisteritason kurssi ja muut osallistujat ovat jo syksyn aikana suorittaneet johdantokurssin, joten meille tulee vähän kirittävää sisältöjen omaksumisesssa. Professori Edmonds on mukava, rauhallisesti puhuva kanadalainen, joka osaa selittää asiat selkeästi esimerkkien avulla. Kurssilla on peräti 23 tutkintotavoitteista opiskelijaa ja kuusi meitä Fulbright-opettajia. Joukossa on vähän varttuneempiakin opiskelijoita, jotka käyvät päivällä töissä ja suorittavat maisterintutkintoa iltakursseilla. Hekin ovat innokkaita osallistumaan keskusteluihin ja vastaamaan opettajan kysymyksiin. Tässä osallistavassa keskustelukulttuurissa on mielestäni ehkä suurin ero suomalaisen ja amerikkalaisen yliopisto-opiskelun välillä. 

Kurssien lisäksi meillä on viikoittain Fulbright-seminaari ja Technology workshop. Fulbright-seminaariinkin saimme pitkän listan etukäteistehtäviä aina kullekin kerralle. Huomenna 27.1. keskustelemme rodusta ja miten segregaatio on vaikuttanut vähemmistöryhmien epätasa-arvoon valkoisiin verrattuna. Tässä linkki mielenkiintoiseen videoon aiheesta: RACE – THE POWER OF AN ILLUSION: How the Racial Wealth Gap Was Created ja Race Literacy Test

Technology workshopit alkavat vasta viikon päästä, joten niiden sisältö on vielä arvoitus. 

Opiskelijaelämää on koettu myös asunnossamme - lähinnä kuuntelemalla muiden bilettämistä. Asunnon seinät ovat paperinohuet, ja  naapurikämpissä on pitkin viikkoa ollut kaikenlaisia tapahtumia, ainakin Paljon onnea -laulu kaikui selkeästi naapurista yhtenä yönä.  Perjantaina oli asunnon päädyssä railakkaammat bileet, musa kuului puoliltaöin erittäin hyvin sänkyyni. Kyllähän siellä taidettiin erilaisia juotavia ja poltettavia päihteitäkin käyttää (ohikulkiessa havainnoin, en käynyt bileissä ;) No, meille oli suositeltu kampuksen LiveSafe-sovellusta, ja sen kautta voi näemmä kätevästi lähettää kampuspoliisille anonyymin viestin häiriöistä tai melusta (tietysti myös vakavammista tapauksista tai rikoksista). Lauantaina oli kuitenkin meidän vuoromme kostaa (teemalla Don't get mad, get even) ja järjestimme lautapeli-illan kämpässämme. Syötävänä pitsaa ja salaattia, jonka Friendship familyni Cindy ja Tim toivat mukanaan. Tarkoitus oli myös maistella pienpanimo-oluita, mutta iso osa Fulbright-opettajista ei käytä alkoholia eri syistä tai eivät tykkää oluesta. Riehakas ilta siitä huolimatta, naurua riitti. Toki lopetimme juhlat jo klo 22, täytyyhän sitä meidän vanhempien näyttää esimerkkiä nuorille :)

Paikallisen Saranac Breweryn tuotteita. Holidaze Haze IPA oli paras. 

Syracuse University - Go Orange!

Me Fulbright-stipendiaatit saavuimme Syracuseen 10.1. pimeänä perjantai-iltana. Syracuse sijaitsee New Yorkin osavaltion pohjoisosassa ja on tunnettu kovista talvistaan - erityisesti lumimäärästä. Tänä vuonna alkutalvi on kuitenkin ollut yhtä leuto kuin Suomessa, joten lunta ei maassa ollut. Pimeää ja märkää...kovin tuttua. Tilanne muuttui myöhemmin ja lunta tuli heti viikonloppuna.

Ensimmäisenä päivänä osallistuimme Spring Convocation -tapahtumaan eli lukukauden avajaisiin Crouse Collegessa. Tilaisuus oli kuin Harry Potterista, ja opiskelijat kutsuvatkin rakennusta Tylypahkaksi. Perinteitä todella ylläpidetään Syracuse Universityssä. Avajaisten jälkeen kävimme vielä brunssilla muiden uusien opiskelijoiden kanssa. Ja talo tarjosi!

SU:n Fulbright-stipendiaatit: Tuija Suomesta, Yael Israelista, Aissata Senegalista, Professori Tom Bull, Lawrence Ugandasta, Joanna O. Masingila, Sue Uudesta Seelannista, Akhu Botswanasta, Sara Pohjois-Irlannista, Maurice Brasiliasta, Amy Pohjois-Irlannista, Raysie Filippiineiltä, Amine Marokosta. Eturivissä vieressäni Rildo Brasiliasta, Bala Intiasta, Yuli Indonesiasta, Mustapha Marokosta ja Ernesto Meksikosta. Ihan mahtava jengi! 

 

Dekaani Joanna O. Masingila ja Professori Tom Bull kasvatustieteen laitokselta.

Crouse College

Brunssilla

Asumme yliopiston South Campuksella opiskelija-asunnoissa, jotka ovat itse asiassa kuten rivitaloja. Alakerrassa on keittiö ja olohuone, yläkerrassa kaksi makuuhuonetta ja yhteinen vessa/suihku. Keittiössä oli jo kaikki perusvarusteet, ostimme kuitenkin leivänpaahtimen ja vedenkeittimen sillä mitään elektroniikkaa ei taloissa ole. Ei siis televisiota puoleen vuoteen (läppäriltä sitten jos on aikaa ja halua).

Talot eivät ole kovin kauniita, mutta ihan mukavia (ja meille ilmaisia, joten ei ole valittamista). Kämppikseni israelilaisen Yaelin kanssa ollaan ihan samalla aaltopituudella ja tullaan hyvin toimeen. Naapureina meillä on nuoria opiskelijoita ja sen kyllä kuulee. Keski-ikäiset rouvat haluaisivat nukkua puolitaöin mutta varsinkin viikonloppuisin nuoriso bilettää seinän takana kolmeen asti yöllä :( ja seinät ovat kuin paperia. Siispä kunnon korvatulpat korviin! 

South Campuksella on myös opiskelijoiden Goldstein Center, mistä löytyy pyykkitupa, kuntosali, ravintoloita, pieni ruokakauppa, opiskelutiloja ja biljardipöytiä. Kaikkia palveluja ollaankin jo käytetty. South Campukselta kulkee ilmainen bussi Main Campukselle n. 10 minuutin välein, ihan myöhään yöhön asti. 

Kuntosalikaverina minulla on musiikinopettaja Akhu Botswanasta.

Syracuse University on arvostettu yksityinen tutkimusyliopisto, missä on n. 23 000 opiskelijaa ja 

työntekijöitä yhteensä n. 5000. Se on kaupungin suurimpia työnantajia. Yliopisto on perustettu vuonna 1870 ja viettää siis 150-vuotisjuhlia tänä vuonna. Yliopistossa on 13 collegea ja täällä on erityisen arvostetut journalismin, kansainvälisten suhteiden, biotekniikan ja kasvatustieteen laitokset, varsinkin erityisopetuksessa Syracuse on Amerikan johtavia yliopistoja. Yhdysvaltojen ranking-listalla yliopisto on sijalla #54 (U.S. Department of Educationin mukaan maassa on n. 4300 yliopistoa). Yliopisto saa paljon rahoitusta tutkimukseen ja lahjoituksia alumneilta. Juuri luin uutisen, että entisen yliopiston alumnin perustama Newhouse Foundation lahjoittaa tänä vuonna 75 miljoonaa dollaria journalistiikan laitokselle. Rahaa kertyy myös lukukausimaksuista, sillä undergraduate eli perustutkinto-opiskelija maksaa vuodessa 75 000 lukuvuodessa tuition feetä eli lukukausimaksua. Siihen päälle sitten asuminen ja ruoka. Neljän vuoden kanditutkinto maksaa siis 300 000 dollaria. Siihen saa vanhemmat ja opiskelija säästää jonkin aikaa tai ottaa pankista lainaa. Yksi maisteritason kurssi voi maksaa lähes 5000 dollaria (näin hinnan kun ilmoittauduin kursseille, onneksi ei tarvitse maksaa kursseista). Tarjolla on kuulemma myös paljon stipendejä. Kampuksella näkyy paljon aasialaisia opiskelijoita, erityisesti kiinalaisia. Siellä taitaa rahaa riittää näihin opintoihin.

Syracuse painottaa olevansa "inclusive and diverse" eli liberaalit arvot korostuvat kampuksella. Amerikan lipun vieressä hulmuavat sateenkaarilippu ja alkuperäiskansan, Onondaga-heimon, lippu. Unisex-vessoja löytyy joka puolelta, rasismiin ja syrjimiseen suhtaudutaan vakavasti. Kampus on myös turvallinen, sillä sillä on oma Department of Public Safety -poliisikunta. Kännykkään saa ladattua LiveSafe-sovelluksen, jonka avulla voi pyytää kaveria seuraamaan kotimatkaa tai hälyttää apua. DPS:ltä myös pyytää saattajan kotimatkalle esim. jos luento päättyy illalla myöhään. Hieman hätkähdytti, kun ensimmäisessä Fulbright-seminaarissa DPS:n officer Wazen antoi ohjeet kouluampumisen varalle ja näytti vielä erittäin havainnollisen videon active shooter -uhkasta. Ohje on seuraavassa järjestyksessä: Run, Hide, Fight. 

SU:n väri on oranssi, ja se näkyykin katukuvassa. Yliopiston vaatteita myydään lähes joka kaupassa ja opiskelijat pukeutuvat SU t-paitoihin, verkkareihin, pipoihin, takkeihin jne. Onneksi kampuksen vieressä on loistava käytettyjen vaatteiden kauppa 3fifteen, mistä kaikenlaisia vaatteita saa ostaa pilkkahintaan. Ja vaatteet ovat lähes uusia, ihan käsittämätöntä. Täältä on jo moni lämpimästä maata tullut Fulbright-opettaja ostanut talvikamppeet itselleen. Opiskelijat eivät ole ehkä köyhimmästä päästä, monet kulkevat Canada Goose- takit päällä, ovh täälläkin 1000 dollaria. Opiskelija-asuntojen parkkiksilla näkee myös Bemareita ja Porscheja. 

Otto the Orange on yliopiston maskotti

Yliopiston Main Campuksella sijaitsevat kaikki 13 collegea ja niiden tiedekunnat. Kaikilla on omat rakennuksensa, toiset vanhoja ja arvokkaita, toiset uusia ja huippuvarusteltuja.

Huntington Hall, missä sijaitsee the School of Education, eli meidän kotirakennus. Tiedän jo mistä päin rakennusta saa hyvää ilmaista kahvia ja välipaloja (student services).

 Vieraiden kielten laitos, rakennus esiintyy kuulemma jossakin Addams Family -elokuvassakin.

Kuvassa näkyy Crouse College.

 Carnegie Library (miljardööri Andrew Carnegien aikanaan rahoittama).

Life Sciences -rakennus, jonka katolla on kasvihuoneita.

Puolessatoista viikossa on tapahtunut niin paljon, että sulateltavaa riittää. Puitteet ovat täällä ihan mykistävät. Kirjoitan erilliset postaukset itse opiskelusta ja urheilusta, sillä niistäkin riittää kerrottavaa. Loppuun vielä erikoisuuksia kampukselta:

Lämmitetty bussipysäkki

Perhevessoissa tarjolla ilmaiseksi terveyssiteitä ja kondomeja (niitä saa myös urheilukeskus Barnes Centeristä, mistä lisää myöhemmin).

Vielä on lisättävä huomio amerikkalaisten kertakäyttökulttuurista. Vaikka näennäisesti täällä kierrätetään, todellisuudessa kaikki näyttäisi menevän samoihin roskiksiin lopulta. Asuntolamme pihalla on heitetty pahvit ja roskapussit sikinsokin vaikka niille on eri roskikset. Kampuksella ei ole missään biojäteastioita. Ja kaikkialla myydään kahvia kertakäyttömukeista ja ruokaa muovikääreissä. Eniten ihmetyttää ravintolat, joissa ruoka tulee kertakäyttöastioissa, esim. Huntington Hallin vieressä olevassa Varsity Dinerissa. Hyvää ruokaa ja edullista, mutta käsittämätön määrä jätettä siellä syntyy. Eikä ole Amerikassa kuultu muovipillien kieltämisestä tai omista kahvimukeista. Laitoksilla olevista Nespressokoneiden tai kahvinkeittimien vieressä on aina kertakäyttömukeja. Ja opiskelijat ostavat kahvinsa tietenkin Starbucksista tai muista kahviloista, eikä omiin mukeihin. Energiantuhlaus onkin sitten oma lukunsa ja jättimäisten autojen päästöt....Eikä täällä taatusti kukaan kävele mihinkään!