Opiskelijaelämää

Fulbright-stipendiaatteina saamme rekisteröityä 1-2 kandi -tai maisteritason kurssille Kasvatustieteen laitoksella (SOE eli School of Education). Nämä ovat ns. audit courses eli osallistumme luennoille ja luemme vaaditun kirjallisuuden, mutta meidän ei ole pakko palauttaa kaikki kirjallisia töitä - emmehän saa opintopisteitäkään (credits) opiskelusta. Ja suurimmalla osalla meistä on jo maisteritason tutkinto taskussa, löytyypä jo yksi väitellyt tohtorikin joukosta ja pari muuta on tohtoriopintoja (PhD) aloittamassa.  Ihan vaaditun kirjallisuuden lukemisessa on hommaa, kahdesta kolmeen kirjaa kurssin aikana ja lisäksi liuta eri artikkeleita joka tunnille. Oppitunnit tai luennot (classes) perustuvat pitkälti vuorovaikutukseen, joillain kursseilla tuntiosallistuminen on osa arviointia. Eli pitää pystyä tuomaan esille omia perusteltuja mielipiteitään ja ajatuksiaan ryhmäkeskusteluissa. Kurssin aikana palautetaan useita kirjallisia töitä, lisäksi kurssilla voi olla välikoe tai loppukoe, tai vaihtoehtoisesti laajempi projektityö. Kurssin alussa jaetaan syllabus eli ohjeet kurssitöistä, aikataulu ja kurssin tarkat arviointikriteerit (rubric). Hyvin samanlaista kuin Suomessakin.

Itse valitsin toiseksi kurssiksi Collaborative Teaching for Inclusive Education, eli erityispedagogiikkaa ja inkluusiota koulumaailmassa. Professori Bull on kiihkeä inkluusion puolestapuhuja, hän on itsekin opettanut pitkään tavallisessa koulussa ennen yliopistolle tuloaan eli ei ole pelkkä teoreetikko. Kurssi on  tarkoitettu perusopintoja suorittaville opettajakoulutuksen opiskelijoille, erityisesti erityisopettajiksi aikoville. Kaikki opiskelijat ovat nuoria parikymppisiä naisia, plus me neljä vähän kokeneempaa opettajaa, mutta meillä taas ei ole erityispedagogitaustaa. Ihanan innostuneita ja positiivisia opiskelijoita nämä nuoret.

 School Of Education

 Joka tunnilla kahden-kolmen hengen ryhmä 

vetää muille lämmittelytehtävän, ns. community builder.

Tom Bull vei meidät Fulbright-kurssilaisensa lounaalle irkkupubiin.
Tätä ei ehkä tapahtuisi undergraduate-opiskelijoiden kanssa.

Kurssin puitteissa kävimme katsomassa änkyttämisestä kertovan dokumenttielokuva "My Beautiful Stutter". Dokumenttielokuva kertoi änkyttävistä nuorista, jotka osallistuvat erityiselle änkyttäjille tarkoitetutelle kesäleirille. Se kuvaa myös heidän elämäänsä ennen ja jälkeen leirin. Elokuva oli todella koskettava ja ajatuksia herättävä. Vahva suositus katsottavaksi, jos ja kun elokuva tulee Suomeen. Täältä lisätietoa https://www.mybeautifulstutter.com/

Kaikissa yliopiston  tilaisuuksissa puheet ja keskustelut näytetään tekstinä kuvaruudulla. 

Auttaa kuulovammaisia tai vaikkapa niitä opiskelijoita, joiden äidinkieli ei ole englanti.

Elokuvan jälkeen oli paneelikeskustelu, jonka osallistujat ovat itse änkyttäjiä. Kuvassa tohtori Mike Wilson ja kasvatustieteen opiskelija Haley Evans, joka oli myös  järjestämässä tilaisuutta.

Toinen kurssini on sitten ihan erilainen, Instructional Design, Development & Evaluation, eli oppimismuotoilua. Tämä on minulle uusi aihepiiri. Wikipedian mukaan se on "toimintatapa tai näkökulma, jota voidaan soveltaa esimerkiksi koulutuksen, henkilöstön kehittämisen ja digitaalisen oppimisen suunnitteluun ja toteuttamiseen." Sen avulla on tarkoitus rakentaa järjestelmällinen, oppijakeskeinen ja kokonaisvaltainen oppimiskokemus. Kurssi on maisteritason kurssi ja muut osallistujat ovat jo syksyn aikana suorittaneet johdantokurssin, joten meille tulee vähän kirittävää sisältöjen omaksumisesssa. Professori Edmonds on mukava, rauhallisesti puhuva kanadalainen, joka osaa selittää asiat selkeästi esimerkkien avulla. Kurssilla on peräti 23 tutkintotavoitteista opiskelijaa ja kuusi meitä Fulbright-opettajia. Joukossa on vähän varttuneempiakin opiskelijoita, jotka käyvät päivällä töissä ja suorittavat maisterintutkintoa iltakursseilla. Hekin ovat innokkaita osallistumaan keskusteluihin ja vastaamaan opettajan kysymyksiin. Tässä osallistavassa keskustelukulttuurissa on mielestäni ehkä suurin ero suomalaisen ja amerikkalaisen yliopisto-opiskelun välillä. 

Kurssien lisäksi meillä on viikoittain Fulbright-seminaari ja Technology workshop. Fulbright-seminaariinkin saimme pitkän listan etukäteistehtäviä aina kullekin kerralle. Huomenna 27.1. keskustelemme rodusta ja miten segregaatio on vaikuttanut vähemmistöryhmien epätasa-arvoon valkoisiin verrattuna. Tässä linkki mielenkiintoiseen videoon aiheesta: RACE – THE POWER OF AN ILLUSION: How the Racial Wealth Gap Was Created ja Race Literacy Test

Technology workshopit alkavat vasta viikon päästä, joten niiden sisältö on vielä arvoitus. 

Opiskelijaelämää on koettu myös asunnossamme - lähinnä kuuntelemalla muiden bilettämistä. Asunnon seinät ovat paperinohuet, ja  naapurikämpissä on pitkin viikkoa ollut kaikenlaisia tapahtumia, ainakin Paljon onnea -laulu kaikui selkeästi naapurista yhtenä yönä.  Perjantaina oli asunnon päädyssä railakkaammat bileet, musa kuului puoliltaöin erittäin hyvin sänkyyni. Kyllähän siellä taidettiin erilaisia juotavia ja poltettavia päihteitäkin käyttää (ohikulkiessa havainnoin, en käynyt bileissä ;) No, meille oli suositeltu kampuksen LiveSafe-sovellusta, ja sen kautta voi näemmä kätevästi lähettää kampuspoliisille anonyymin viestin häiriöistä tai melusta (tietysti myös vakavammista tapauksista tai rikoksista). Lauantaina oli kuitenkin meidän vuoromme kostaa (teemalla Don't get mad, get even) ja järjestimme lautapeli-illan kämpässämme. Syötävänä pitsaa ja salaattia, jonka Friendship familyni Cindy ja Tim toivat mukanaan. Tarkoitus oli myös maistella pienpanimo-oluita, mutta iso osa Fulbright-opettajista ei käytä alkoholia eri syistä tai eivät tykkää oluesta. Riehakas ilta siitä huolimatta, naurua riitti. Toki lopetimme juhlat jo klo 22, täytyyhän sitä meidän vanhempien näyttää esimerkkiä nuorille :)

Paikallisen Saranac Breweryn tuotteita. Holidaze Haze IPA oli paras.