20.2.2020

Lake Placid

Lauantaina 15.2. lähdin Syracuse Universityn järjestämälle päivän reissulle vuoden 1980 talviolympilaisten isäntäkaupunkiin Lake Placidiin. Matkaa sinne rapiat 4,5 tuntia bussilla, joten lähtö oli aamuvarhaisella. Lake Placid sijaitsee Adirondack-vuorilla, ja kovin oli suomalaisen näköistä maisemaa sinne ajettaessa: järviä, metsää, peltoa. Lopulta tuli ihan vuoristoakin, enemmän ehkä sellaista Lapin näköistä, ei mitään Alppeja. Aloitimme päivän ohjelman menemällä gondolihisseillä ylös Whiteface Mountainille, missä on myös laskettelukeskus.

 
Tällä SU:n kiinalaistytöllä oli asusteena tyllihame - pakkasta oli reippaasti ja vuorella todella kylmä vaikka oli aurinkoinen päivä. 😳


Matkaseurana minulla oli Fulbright-opettajat Ernesto Meksikosta ja Sue Uudesta Seelannista. Ylhäällä vuorella oli komeat näkymät. 








Lake Placidin olympialaiset ovat minulle jääneet mieleen Juha Miedon sadasosasekunnin häviöstä Wassbergille ja Team USAn yllättävästä jääkiekon kultamitalista, "Miracle on Ice".




Matka jatkui Lake Placidin kylään pikaiselle lounaalle, olimme aikataulusta jäljessä joten olympiamuseo ja mäkihyppykeskus jäivät harmillisesti väliin.

 Pihoilla ja kuisteilla oli tietysti Adirondack-puutarhatuoleja, 
jollaisia minäkin kaipailen mökille (aika hintavia Suomessa).

Hiihtokeskus-tyyliä amerikkalaisittain.

Pitsanpalasen jälkeen siirryimme Olympic Bobsled / Skeleton Training Centeriin kokeilemaan kelkkailua. Siis ihan hullun hommaa mutta pitihän sitä kokeilla kun kuului hintaan (me maksoimme reissusta SU:n opiskelijoina  $25, pelkästään kelkkailut olisivat maksaneet oikeasti $170 eli ei halpaa lystiä). Bobsled eli rattikelkkailu oli aika huisia, jäistä ränniä alas 57 mailia eli n. 110 km tunnissa. Onneksi kelkalla oli oikeat ohjastajat ja me kolme opea vaan istuimme kyydissä. Todellista vauhdin hurmaa!







Tästä kokemuksesta kun oli toivottu niin oli vuorossa skeleton, eli mahakelkkailu. Siinä siis maataan mahallaan kelkan päällä pää eteenpäin ja mennään jääränniä alas. En meinannut tähän lähteä mutta Ernesto ja Sue puhuivat yli. Jopa tyllihametyttö oli menossa kokeilemaan tätä lajia, joten ihan Suomen maineen ja kunnian vuoksi päätin minäkin yrittää 😆


Oli muuten pelottavaa ja hurjaa. Löin kyynärpääni ainakin kolme kertaa jäiseen ränniin, onneksi selvisin vain mustelmilla. Nyt on tämäkin talvilaji testattu, kiitos ei enää koskaan.



Bussimatka Syracuseen sujui mukavasti jutustellen, taisi unikin maittaa päivän tapahtumien jälkeen. Olipa kiva retki!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti