Helmikuun alussa me Fulbright-opettajat aloitimme kenttäkokemus-jaksomme paikallisissa kouluissa. Olemme eri puolella Syracusea, niin kaupungin keskustassa kuin lähiöissä. Oma kouluni on East Syracuse Minoa High School eli lyhyesti ESM. Opettaja-partnerina minulla on mahdottoman mukava ja kokenut ENL-opettaja Sue Ritter. ENL oli uusi lyhenne minulle, tarkoittaa English as a New Language. Ennen ollaan puhuttu englannista toisena kielenä nimityksellä English as a Second Language eli ESL.
Koulun teatteri, missä esitetään tänä vuonna musikaalina Tuhkimo. Filippiiniläinen Raysie otti näyttämön haltuunsa.
Opettaja kävi myös luokassa läpi kirjallisuusanalyysin käsitteitä ja opasti lit login kirjoittamisessa (Muistakaa kappalejako, käyttäkää isoja kirjaimia, älkää unohtako heittomerkkejä. Ja vielä, gonna is not a word! Voi miten tuttua).
Kännyköiden käyttö on kielletty oppituntien aikana. Pari kaveria lähetteli salaa Snapchatissä ikäviä viestejä toisilleen ja jäivät kiinni. Eikun puhutteluun. Lopputunnista opella meni hermo opiskelijoiden hitaaseen työskentelyvauhtiin ja hän piti kunnon puhuttelun luokalle. Ei ainakaan kainostellut vierasta.
Koulu on siis senior high school, siellä on luokat 9-12 eli suurin piirtein vastaa suomalaista lukiota. High school ei kuitenkaan ole vapaaehtoinen kuten lukio (tai ei taida kauaa olla lukiokaan Suomessa jos uuden hallituksen kaavailut toteutuvat). Koulussa on n. 1000 opiskelijaa ja 100 opettajaa. Koulu on erittäin hyvinvarusteltu ja sijaitsee selvästi vauraammalla alueella, jossa panostetaan koulutukseen. Täällähän koulujen taso helposti liittyy kuntien veropohjaan, eli kuinka paljon kunnan verorahoja menee kouluille. Kuulemma esimerkiksi alueilla, joissa asuu paljon eläkeikäisiä, ei rahaa koulutukseen välttämättä osoiteta yhtä paljon kuin alueilla, jossa on lapsiperheitä. Tai joissa on paljon työttömyyttä ja köyhyyttä. Hyvin erilaista kuin Suomessa. Olen kuullut hurjia tarinoita keskustan kouluista, tappeluita, rasistisia välikohtauksia ja väkivallan uhkaa. Kuulemma vartijat partioivat käytävillä.
Yksi kuvataideluokista, savitöitä.
Jessie esitteli clay workshoppia minulle, on kuvataiteeseen erikoistunut opiskelija.
Kiln gods eli uunijumalat
Kuvataideopettaja Todd Bachta ja hänen taideteoksensa.
Mini-maalaustelineitä, joita opiskeljat ovat tehneet eri taidesuuntauksista.
Käytävät ovat pitkiä - koulu on yhdessä tasossa ja siinä on eri siipiä.
ESM-koulun opiskelijat ovat spartalaisia, Spartan.
Koulun pääovet ovat amerikkalaiseen tapaan lukittu,
ja vierailijat pääsevät sisään vain näyttämällä henkilöllisyystodistuksensa
ja rekisteröitymällä vierailijaksi. Opiskelijoiden läsnäoloa vahditaan tarkasti.
Koulu alkaa klo 8.50 ja päättyy 15.20.
ESM:ssä on erikoisuutena myös ammattikoulutuksen yhdistäminen akateemisten opintojen yhteyteen. Tutustuin mm. koulun kampaamoon, auto-osastoon ja tekniikan osastoon.
Ensimmäisten päivien aikana Sue piti minulle kierroksen ympäri koulua ja sitten olin tarkkailijana hänen ja toisen englanninopettajan Ms Welchin tunneilla. Suella on 9-luokalla kahdeksan ulkomaalaistaustaista opiskelijaa omassa ryhmässään, mutta he osallistuvat normi-englannin tunneille ja Sue avustaa heitä siellä. Useammalla tunnilla opiskeltiin lähteiden merkitsemistä Noodletoolin avulla kirjallisuus-päiväkirjaan (lit log). Opiskelijoilla on kaikilla käytössä Chromebookit ja Google Classroom, niitä on luokissa kaikille tarjolla eli ei tarvitse ostaa omia laitteita.
Opiskelijat poseerasivat mielellään kuvissa.
Kirjastossa työskentelemässä. Amerikan lippuja riittää joka puolelle.
Kännyköiden käyttö on kielletty oppituntien aikana. Pari kaveria lähetteli salaa Snapchatissä ikäviä viestejä toisilleen ja jäivät kiinni. Eikun puhutteluun. Lopputunnista opella meni hermo opiskelijoiden hitaaseen työskentelyvauhtiin ja hän piti kunnon puhuttelun luokalle. Ei ainakaan kainostellut vierasta.
Opiskelijat lukevat Jason Reynoldsin kirjoittamia kirjoja. Ovat kuulemma hyviä.
Kävin myös espanjan tunnilla, Spanish 2 myöskin 9-luokkalaisille eli freshmen-ryhmälle. Hauska yllätys tuli kun opettaja Michelle Brooks tervehti minua suomeksi "Hyvää päivää" ja selvisi, että hän on ollut vaihto-oppilaana vuoden Imatralla. Enempää ei suomea ollut tarttunut koska kaikki puhuivat englantia hänelle. Ja suomalainen enkunope ei kuulemma pahemmin amerikanenglantia arvostanut (90-luvulla).
Kielten tunnilla oli työskentely tuttua. Yllättävän paljon käytettiin aikaa vastausten preppaaminen New Yorkin osavaltion Regents Examiin eli pakollisiin tasokokeisiin. Kokeita täällä pidetään huomattavan paljon enemmän kuin Suomessa ja opettajien on tarkkaan tiedettävä jokaisen opiskelijan taso. Opettajat tuntuvat olevan hyvinkin tulosvastuullisia täällä.
Helmikuun 14. päivänä oli yhden englannin tunnin ohjelmassa Romeota ja Juliaa ääneen luettuna, sekä Valentine's Day -korttien kirjoittamista tarinan inspiroimana.
Tässä koulussa oppitunnit ovat 80 minuutin pituisia ja ruokatuntiinkin on varattu aikaa 40 minuuttia. Aamiaistakin tarjoillaan $1.75 hintaan, peruslounas on $2.85. Opiskelija voi myös hakea oikeutta ilmaiseen tai alennettuun ruokaan kotitaustan perusteella. Minua yllättivät terveelliset vaihtoehdot ruokavalikoimassa - jos sellaisen valitsee. Ajattelin etukäteen kaikkien syövän hamppareita ja pitsaa.
Jäi epäselväksi ovatko ranskalaisetkin hyvä vaihtoehto hedelmän tilalle.
Amerikkalaisissa kouluissa ja yliopistoissa tuntuu olevan nyt kova sana MakerSpace, eli tila missä opiskelijat voivat tehdä omia projekteitaan ja oppia uusia taitoja. Tilassa on yleensä mm. 3D-tulostin, lämpöprässi ja vinyylileikkuri. Siellä voi olla myös ompelukone, saumuri, askartelutarvikkeita, leegoja...Syracuse Universitylläkin on omansa, kuulemma todella hieno tila, täytyy mennä tutustumaan joku päivä.
Saimme myös kokea suomalaiselle todellisen erikoisuuden eli "snow dayn". Koulut suljetaan jos lunta tulee liikaa tai ulkona on liikaa pakkasta. Minusta keli oli sellainen normaali talvipäivä Suomessa, lunta tuli mutta ei nyt mahdottomasti. Eikun koulut kiinni ja saatiin kaikki vapaapäivä. Eivät meinanneet uskoa kun kerroin, ettei Suomessa kouluja suljeta koskaan sään takia. Täällä eivät koulubussit pääse kulkemaan huonossa kelissä ja osalla lapsista ei ole kunnon talvivaatteita, siksi koulut suljetaan.
Meidän South Campuksen parkkis Snow Dayn aamuna.
Olen filippiiniläisen Raysien ja intialaisen Balan kanssa samassa koulussa. Kuvassa myös englanninopettaja Jenn. Viikolla 8 kouluissa on loma ja field experience jatkuu viikoilla 9 ja10, silloin joka päivä. Pääsen kertomaan Suomesta, opettamaan On Track-kirjasta (!) tekstejä ja tekemään kulttuurinvaihto-projektia Jennin luokan kanssa. Awesome!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti